002 lokakuu2022 important
Tulinko tänne muuttamaan sitä mitä ajattelen itse mitä muuta ajattelevat itsestäni?
-En ainakaan uskaltanut sanoa kahvipöydässä että lisäykseni ajankäyttötarinaan tuli "meidän kaikkien Ammalaisten" rakastamalta Shubamrita nimiseltä munkilta, joka pitää tänään 25.10 ilmaisen iltatilaisuuden.
Huomaatko miten vaikeaa tämä on kun aivot ajattelevat.... I've done this before?
Tuotakin voi ajatella kahdella tavalla.
Voihan se olla että Jumala näkee arvoa taiteessani.
Miten koet työelämän v2022 tasavallassa täällä Pohjolassa.
"Önskar att du vore lite bättre än du e."
-Maxida Märak
Jossei ole oikeaa tietoa, niin omasta näkökulmastani se on ihmiselle kuin ihmiselle huonompi tulevaisuus.
Kahvi. Tulee fiilis että työntää aikaa eteenpäin. Ettei sillä ole mitään väliä mitä teen koska se toiminta on jatkuvasti ajan työntämistä eteenpäin. Skotta framåt.
-En ainakaan uskaltanut sanoa kahvipöydässä että lisäykseni ajankäyttötarinaan tuli "meidän kaikkien Ammalaisten" rakastamalta Shubamrita nimiseltä munkilta, joka pitää tänään 25.10 ilmaisen iltatilaisuuden.
Huomaatko miten vaikeaa tämä on kun aivot ajattelevat.... I've done this before?
Tuotakin voi ajatella kahdella tavalla.
Voihan se olla että Jumala näkee arvoa taiteessani.
Miten koet työelämän v2022 tasavallassa täällä Pohjolassa.
"Önskar att du vore lite bättre än du e."
-Maxida Märak
Jossei ole oikeaa tietoa, niin omasta näkökulmastani se on ihmiselle kuin ihmiselle huonompi tulevaisuus.
Kahvi. Tulee fiilis että työntää aikaa eteenpäin. Ettei sillä ole mitään väliä mitä teen koska se toiminta on jatkuvasti ajan työntämistä eteenpäin. Skotta framåt.
30.10.2022
On tämä Ammalaisten satsangin aikainen henkisen seuran assosiaatio minulle kovin tärkeä. 28.10.2022
Join kolmena peräkkäisenä päivinä puolisen litraa kahvia. Ei kyllä meinannut millään päästä liikkeelle koko päivänä - aamulla 2h makaamista, sitten jooga uimahallilla ja 90min uimassa. Kävely kotiin ja kotona ruokaa, zazen + pranayama ja vielä 30min zazen.
HARE KRISHNA HARE KRISHNA
KRISHNA KRISHNA HARE HARE
HARE RAMA HARE RAMA
RAMA RAMA HARE HARE
Päivä ilman mitään merkittävää kofeiinin käyttöä. Se menee minulla just eri tavalla koska fiilikseni/tahtoni on että jonkin asian tekeminen sillä tavalla, että se on kuin ensimmäistä kertaa tekisi. Niin se tuntuu tärkeämmälle kuin tehdä jotain asiaa niin että saa siitä samankaltaisen tuloksen joka kerta.
Kukaan ei ole riippuvainen minusta. Kelaa mikä tunne! Mutta se ei tunnu. Mikä vahinko!
Jossei tämä ole ikuista niin sitä on turha kirjoittaa, eli sillä milloin näytän sen muille ei ole väliä.
On se nyt kumma jossei se energia pysy siinä sat:issa. Satsangin ulkopuolella en tiedä heidän menemisistään ja tulemisistaan.
Voi olla että heitin parisen tuhatta vauvaa pesuveden mukana mäkeen kun hylkäsin faijan uskomisjärjestelmän.
Sit mulle tapahtuu mitä sä pelkäät että mä teen sulle. Miten se voi niin olla?
Mut ainakaan en usko relativismin kautta muiden hyväksikäyttöön, enkä siihen että ensin täytyy päättää että kaikki tekevät sitä.
Tavoitteena kuitenkin viedä tää juttu pidemmälle kuin aiemmin olen. Muttei tänään. Jotkut pohjat voisi kuitenkin luoda sille..
Osaatko sanoa miksi sellainen tunne nostaa päätään, että kaikki tulisivat joogaa kohti vanhetessaan? Että olin nuorena oikeassa - eiku et joku tamasinen reaktio osoittautuukin luonnossa olevaksi edistäväksi energiaksi mielessä?
Eihän *tuollaiselle* mielen liikahtelulle sydämen ollessa auki annettu kouluaikana mitään sijaa. Se oli hulluuden partituuria.
Nyt alkaa taas alko-addiktiostani johtuva ulkomaailmassa olevien jopa välttämättömyyksien näkeminen rumempana kuin mielen ollessa suhteellisen tyyni. Rakastuminen lehtipuhaltimen käyttöön maalla tähän aikaan on mahdotonta minulle.
Se matka satsangiin voi olla täydellinen jos olet bhaktissa. Mutta koska en tunne miten mahtavaa tämä vapaus on. Silti en voi sanoa ettei ole väliä kuolenko sillä ei ole yhtään hyvää ihmissuhdetta. Mistä uusi inspiraatio?
Älyvapauteni Katumus ja takertumisen koukku. Puutteen ja heikkouden havainnoimisen vastenmielisyys. -> Ehkä mä olen sitten vähän tyhmä. -> Kaaoksen hyväksyminen ja vieläkin vapauden janoinen.
LÄH - 733
Mutt silti: "Don't believe in somebody elses BS." (belief-system)
-Robert A. Wilson
Liika positiivisuus saa minut ainakin samaistumaan liikaa erilaisiin malleihin. Joita kulttuuri suolta ja mitä vaan se melkein tarjoaakin.
-.- -.- -
Miten toi sukupuolten välinen ero voi emotionaalisesti lähestulkoon vihastuttaa. Mikä se tunne se on? Ei se nyt kiimaa eikä hehkeyttä ole..? Puutetta....
Ajattelin Rishiä uima-altaassa. Oman faijan tehtävänä tuntuisi olevan kaikkien ympärillä olevien ihmisten vakuuttaminen jostain ultimate mielen vakaudesta. Mitä se minua hyödyttää jos todisteita tulisikin esiin? Olen kosminen mäntti, jotenkin niin hyödytön ja vieläkin vain parasiittisesti vapaa.
Kyllä se tämä mieleni pelon mistä tahansa aistikohteista repii jos niikseen tulee. Mutta miten pohjustaa sitä seuraavaa seikkailua, muuten kuin että poistaa esteitä konemaisen toteutuksen juhlalta?
Epäinhimillisyys seuraa omien ihanteiden ..laiminlyömisestä .... ja toimimisesta yhteiskunnan asettaman aistikohteiden tavallisuuspohjan mukaisesti. SoMe määrittää todellisuuden jne.
Just nyt ei ole vaikeuksia ymmärtää toisten olosuhteita ja miten ne vaikeuttavat. Ottaa päähän kun en saa vietyä loppuun palautumista ja lepoa.
Voi voi kun en ole nyt ollenkaan huolissani omaisuudestani enkä yhtään välitä vaikka pipo jäi kotiin ja lapaset bussiin.
En osaa ilmaista arvojani (Venus) ja muut eivät voi luottaa - enkä voi käyttää bhaktia mukavuusalueelta poistumiseen. Tulee outo olo minkä jälkeen ei uskalla olla oma itsensä. Tapahtuu kaavamaista käyttäytymistä ja siitä sitten viimeistään häpeää.
Joku näistä monista; pointti on olla tässä &nyt eikä jossain kokemuksessa joka mahdollisesti tulee tänään.
Mieli on pidettävä hallinnassa koko ajan. Ei siitä saa lipsua, johonkin arki-päiväiseen läheisestään välittämisen tunteisiin joita kaiken lisäksi ohjaa mentaalinen sanaton sopimus mikä luetaan sallivuudeksi - mutta mikä on yleistä yhteiskunnan vajoamisesta seuraavaa viimeisten valonsäteiden kajastusta. "Mind the gap." -Rakastettu Swami Shubamritananda Puri
Burn ;) -Aston Kutcher That 70's Show..
Se on vaan että niitä positiivisia ajatuksia pitäisi pystyä koko ajan generoimaan lisää. Ei se sinänsä ole edes kovin hankalaa. Mutta koska kaikki yrittää vetää meitä alas samaan monttuun
Ai niin se pitää muistaa että usein ihmiset reagoivat pelosta.
Onko koskaan tullut Amma-illan jälkeen tunnelmaa tällaista; Amma ajattelee minusta; Minä joskus rakastuin häneen ?
Nyt kun myöhästyin junasta ja jätin menemättä niin näin hetken aikaa samanlaisella tunteella ihmisiä citymarketissa kuin silloin aiemmin satsangin osallistujia. Samanlainen molemminpuolinen hyväksyntä ja yhteenkuuluvuus.
Äsh! Olisi tällä 17.07 Junallakin ehtinyt juuri klo kuudeksi Annankadulle. Voi ei. Join kaksi olutta. No nyt säästyi takaisintulomatkan ABCD-arvolipun verran.
Kävin uinnin jälkeen äidillä kylässä. Join pari kuppia kahvia. Vaikka oli pari yötä täysin ilman kofeiinia se silti laittoi pelkäämään.
Rishiltä olin aikeissa kysyä Jooga-ajatelmien yhdestä sutrasta. Siinä kerrotaan joogin kyvystä saada aikaan jonkinlainen tulos tai vastaavaa periaatteessa pelkästään mielen voimalla tai tahdolla tjms. Olisin kysynyt vapaamuotoisempaa selitystä.
Se kahvi pelottaa vieläkin. Ehkä hyvä etten mene satsangiin. Tänään uimahallissa hämmennyin jonkusen verran koska ajan "kuluminen" vaikutti väärinkäsityksen lailla tai sen kautta, että altaassa olisi mennyt aikaa eteenpäin ilman että ... Aivan kuin kelloa olisi siirretty eteepäin. Aiemmin päivällä leikittelin kotona ajatuksella että jospa menisi aikaa eteenpäin ilman että vanhenisi. Siltä se oikeastaan tuntuikin..
Neljäs bisse lähtee. Näin intuitiivisena mentaalisena mielikuvana tämän mustan auringon! Voi jestandeera. En koskaan edes odottanut sellaista näkeväni. Iso pyöreä harmaa kivi.
Oli mielenkiintoisia ajatuksia äsken kotiintulomatkalla kävelytiellä. Ensinnäkin että minulla on rakkaus suhde Ammaan. Ja se on salainen :) ja se sai ylitsevuotavan säihkeen siitä että edes muut ammani seuraajat eivät tiedä miten hyvä se on. Sitten oli joku toinen vähäpätöisempi ajatus.
Pitkäaikaisen muistini avulla vielä ennen kuin rohkenen lähettää tämän päivän tekstejäni Rishi. Voi olla että elämässäni tapahtui asioita jotka ohjasivat minut takaisin sanghamme jos niin voi sanoa. Amma-keskuksen rakastettujen pariin koska iso hanke ja kaikkia tarvitaan.
Miksi muuten jotkut tulee myöhässä. Onko tarkoitus katsoa vaaniiko joku ohjelman loppua. Tai jotain yhtä paranoidista kuin että karkkipaperit kääre. Kotileipomojen keksit -- pikkaisen riski fiilis
Varsinkin kun on pari psykoosi diagnoosia. Olisi helvetin hauska ylläri kyllä että joku tuntematon käsite tämä varmasti onkin sinulle.... Reben tuomaan sen verran epäilyttävän .. Mä muuten ihastuin Rebeen. Voi ei. Puhutaan nyt sitten vaikka Petri Nygårdin musiikista.
Mitä mä.voin tehdä sen ashramin hyväksi. Mä olin ainoa siellä saami runopiirin ihmisistä joka kimpaantui loppua kohden ja lähdin kotiin fiiliksellä te ette ole ansainneet minun lahjoja. Koska olin tuonut kaksi yrttitee yksittäispakkausta ja kiiwi-hedelmän lahjaksi muille. Se oli kyllä jännä iltama koska tunsin alussa kuin olisin ollut lapsen tasolla. Ihan kuin ala-asteen lopussa kehittyneet samskarat olisivat päässeet näkyviin.
Join kolmena peräkkäisenä päivinä puolisen litraa kahvia. Ei kyllä meinannut millään päästä liikkeelle koko päivänä - aamulla 2h makaamista, sitten jooga uimahallilla ja 90min uimassa. Kävely kotiin ja kotona ruokaa, zazen + pranayama ja vielä 30min zazen.
HARE KRISHNA HARE KRISHNA
KRISHNA KRISHNA HARE HARE
HARE RAMA HARE RAMA
RAMA RAMA HARE HARE
Päivä ilman mitään merkittävää kofeiinin käyttöä. Se menee minulla just eri tavalla koska fiilikseni/tahtoni on että jonkin asian tekeminen sillä tavalla, että se on kuin ensimmäistä kertaa tekisi. Niin se tuntuu tärkeämmälle kuin tehdä jotain asiaa niin että saa siitä samankaltaisen tuloksen joka kerta.
Kukaan ei ole riippuvainen minusta. Kelaa mikä tunne! Mutta se ei tunnu. Mikä vahinko!
Jossei tämä ole ikuista niin sitä on turha kirjoittaa, eli sillä milloin näytän sen muille ei ole väliä.
On se nyt kumma jossei se energia pysy siinä sat:issa. Satsangin ulkopuolella en tiedä heidän menemisistään ja tulemisistaan.
Voi olla että heitin parisen tuhatta vauvaa pesuveden mukana mäkeen kun hylkäsin faijan uskomisjärjestelmän.
Sit mulle tapahtuu mitä sä pelkäät että mä teen sulle. Miten se voi niin olla?
Mut ainakaan en usko relativismin kautta muiden hyväksikäyttöön, enkä siihen että ensin täytyy päättää että kaikki tekevät sitä.
Tavoitteena kuitenkin viedä tää juttu pidemmälle kuin aiemmin olen. Muttei tänään. Jotkut pohjat voisi kuitenkin luoda sille..
Osaatko sanoa miksi sellainen tunne nostaa päätään, että kaikki tulisivat joogaa kohti vanhetessaan? Että olin nuorena oikeassa - eiku et joku tamasinen reaktio osoittautuukin luonnossa olevaksi edistäväksi energiaksi mielessä?
Eihän *tuollaiselle* mielen liikahtelulle sydämen ollessa auki annettu kouluaikana mitään sijaa. Se oli hulluuden partituuria.
Nyt alkaa taas alko-addiktiostani johtuva ulkomaailmassa olevien jopa välttämättömyyksien näkeminen rumempana kuin mielen ollessa suhteellisen tyyni. Rakastuminen lehtipuhaltimen käyttöön maalla tähän aikaan on mahdotonta minulle.
Se matka satsangiin voi olla täydellinen jos olet bhaktissa. Mutta koska en tunne miten mahtavaa tämä vapaus on. Silti en voi sanoa ettei ole väliä kuolenko sillä ei ole yhtään hyvää ihmissuhdetta. Mistä uusi inspiraatio?
Älyvapauteni Katumus ja takertumisen koukku. Puutteen ja heikkouden havainnoimisen vastenmielisyys. -> Ehkä mä olen sitten vähän tyhmä. -> Kaaoksen hyväksyminen ja vieläkin vapauden janoinen.
LÄH - 733
Mutt silti: "Don't believe in somebody elses BS." (belief-system)
-Robert A. Wilson
Liika positiivisuus saa minut ainakin samaistumaan liikaa erilaisiin malleihin. Joita kulttuuri suolta ja mitä vaan se melkein tarjoaakin.
-.- -.- -
Miten toi sukupuolten välinen ero voi emotionaalisesti lähestulkoon vihastuttaa. Mikä se tunne se on? Ei se nyt kiimaa eikä hehkeyttä ole..? Puutetta....
Ajattelin Rishiä uima-altaassa. Oman faijan tehtävänä tuntuisi olevan kaikkien ympärillä olevien ihmisten vakuuttaminen jostain ultimate mielen vakaudesta. Mitä se minua hyödyttää jos todisteita tulisikin esiin? Olen kosminen mäntti, jotenkin niin hyödytön ja vieläkin vain parasiittisesti vapaa.
Kyllä se tämä mieleni pelon mistä tahansa aistikohteista repii jos niikseen tulee. Mutta miten pohjustaa sitä seuraavaa seikkailua, muuten kuin että poistaa esteitä konemaisen toteutuksen juhlalta?
Epäinhimillisyys seuraa omien ihanteiden ..laiminlyömisestä .... ja toimimisesta yhteiskunnan asettaman aistikohteiden tavallisuuspohjan mukaisesti. SoMe määrittää todellisuuden jne.
Just nyt ei ole vaikeuksia ymmärtää toisten olosuhteita ja miten ne vaikeuttavat. Ottaa päähän kun en saa vietyä loppuun palautumista ja lepoa.
Voi voi kun en ole nyt ollenkaan huolissani omaisuudestani enkä yhtään välitä vaikka pipo jäi kotiin ja lapaset bussiin.
En osaa ilmaista arvojani (Venus) ja muut eivät voi luottaa - enkä voi käyttää bhaktia mukavuusalueelta poistumiseen. Tulee outo olo minkä jälkeen ei uskalla olla oma itsensä. Tapahtuu kaavamaista käyttäytymistä ja siitä sitten viimeistään häpeää.
Joku näistä monista; pointti on olla tässä &nyt eikä jossain kokemuksessa joka mahdollisesti tulee tänään.
Mieli on pidettävä hallinnassa koko ajan. Ei siitä saa lipsua, johonkin arki-päiväiseen läheisestään välittämisen tunteisiin joita kaiken lisäksi ohjaa mentaalinen sanaton sopimus mikä luetaan sallivuudeksi - mutta mikä on yleistä yhteiskunnan vajoamisesta seuraavaa viimeisten valonsäteiden kajastusta. "Mind the gap." -Rakastettu Swami Shubamritananda Puri
Burn ;) -Aston Kutcher That 70's Show..
Se on vaan että niitä positiivisia ajatuksia pitäisi pystyä koko ajan generoimaan lisää. Ei se sinänsä ole edes kovin hankalaa. Mutta koska kaikki yrittää vetää meitä alas samaan monttuun
Ai niin se pitää muistaa että usein ihmiset reagoivat pelosta.
Onko koskaan tullut Amma-illan jälkeen tunnelmaa tällaista; Amma ajattelee minusta; Minä joskus rakastuin häneen ?
Nyt kun myöhästyin junasta ja jätin menemättä niin näin hetken aikaa samanlaisella tunteella ihmisiä citymarketissa kuin silloin aiemmin satsangin osallistujia. Samanlainen molemminpuolinen hyväksyntä ja yhteenkuuluvuus.
Äsh! Olisi tällä 17.07 Junallakin ehtinyt juuri klo kuudeksi Annankadulle. Voi ei. Join kaksi olutta. No nyt säästyi takaisintulomatkan ABCD-arvolipun verran.
Kävin uinnin jälkeen äidillä kylässä. Join pari kuppia kahvia. Vaikka oli pari yötä täysin ilman kofeiinia se silti laittoi pelkäämään.
Rishiltä olin aikeissa kysyä Jooga-ajatelmien yhdestä sutrasta. Siinä kerrotaan joogin kyvystä saada aikaan jonkinlainen tulos tai vastaavaa periaatteessa pelkästään mielen voimalla tai tahdolla tjms. Olisin kysynyt vapaamuotoisempaa selitystä.
Se kahvi pelottaa vieläkin. Ehkä hyvä etten mene satsangiin. Tänään uimahallissa hämmennyin jonkusen verran koska ajan "kuluminen" vaikutti väärinkäsityksen lailla tai sen kautta, että altaassa olisi mennyt aikaa eteenpäin ilman että ... Aivan kuin kelloa olisi siirretty eteepäin. Aiemmin päivällä leikittelin kotona ajatuksella että jospa menisi aikaa eteenpäin ilman että vanhenisi. Siltä se oikeastaan tuntuikin..
Neljäs bisse lähtee. Näin intuitiivisena mentaalisena mielikuvana tämän mustan auringon! Voi jestandeera. En koskaan edes odottanut sellaista näkeväni. Iso pyöreä harmaa kivi.
Oli mielenkiintoisia ajatuksia äsken kotiintulomatkalla kävelytiellä. Ensinnäkin että minulla on rakkaus suhde Ammaan. Ja se on salainen :) ja se sai ylitsevuotavan säihkeen siitä että edes muut ammani seuraajat eivät tiedä miten hyvä se on. Sitten oli joku toinen vähäpätöisempi ajatus.
Pitkäaikaisen muistini avulla vielä ennen kuin rohkenen lähettää tämän päivän tekstejäni Rishi. Voi olla että elämässäni tapahtui asioita jotka ohjasivat minut takaisin sanghamme jos niin voi sanoa. Amma-keskuksen rakastettujen pariin koska iso hanke ja kaikkia tarvitaan.
Miksi muuten jotkut tulee myöhässä. Onko tarkoitus katsoa vaaniiko joku ohjelman loppua. Tai jotain yhtä paranoidista kuin että karkkipaperit kääre. Kotileipomojen keksit -- pikkaisen riski fiilis
Varsinkin kun on pari psykoosi diagnoosia. Olisi helvetin hauska ylläri kyllä että joku tuntematon käsite tämä varmasti onkin sinulle.... Reben tuomaan sen verran epäilyttävän .. Mä muuten ihastuin Rebeen. Voi ei. Puhutaan nyt sitten vaikka Petri Nygårdin musiikista.
Mitä mä.voin tehdä sen ashramin hyväksi. Mä olin ainoa siellä saami runopiirin ihmisistä joka kimpaantui loppua kohden ja lähdin kotiin fiiliksellä te ette ole ansainneet minun lahjoja. Koska olin tuonut kaksi yrttitee yksittäispakkausta ja kiiwi-hedelmän lahjaksi muille. Se oli kyllä jännä iltama koska tunsin alussa kuin olisin ollut lapsen tasolla. Ihan kuin ala-asteen lopussa kehittyneet samskarat olisivat päässeet näkyviin.
Kommentit
Lähetä kommentti