001
Mita valia tunteesta jonka saa mekaanisesti?
Lucky love and lucky intelligence
Lucky love and lucky intelligence
Miehelle se on tahdonalainen nöyrtymisestä johtuva teko
Se voi olla että mun mieli kokee muiden ihmisten satunnaiset kommentit, eleetkin aivan kuin ne tulisivat oman mieleni sisältä.
Sehän on aika outoa kun muut kuulevat puhelimeni herätyskellon värinän vaikka he ovat eri asunnossa. Joskus mielessäni on sellainen tunne.
Ne äänet vaatii tunnetasolla että olisin myötätuntoinen muiden vääristä / taitamattomista teoista. Eikä se ole järkeävää.
Nyt kun istuu Hesan junassa niitä häiritseviä ajatuksia nousee jatkuvasti. Tässä tilanteessa ei voi soveltaa meditaatiota. Mantraa ehkä voisi..
//ristiriita.. Pystyvätkö muut täällä ulkomaailmassa ajatuksissaan menemään minne minä voin? Ja jos se on heille nopeampaa, muistettavampaa ja ei-ahdistavaa niin mikä muuten olisin kuin krapulainen yksineläjä..
Voihan se olla että ne aivot operoivat ihan hullulla tavalla. Tietämättömyyden takia.
Mutta jos yritän näyttää rauhalliselta näytän varmaan ylimieliseltä koska näyttää etten myötäelä muiden kokemusta.
Onko omia arvoja liian hankala kuvailla yksinkertaisesti? Esim.. Ei täältä kaupungista ole kiire pois, silti täällä on paljon mahdollisuuksia myös seota yhteensattumiin, kävellä spåran alle ja olla yleisesti ottaen pitää huomio mielen ajattelun luomissa tunnehäiriöissä.
Kun ne ovat negatiivisia tunteita jotka nousevat siitä, että olen sekaisin - niillä ei ole mitään todellisuuspohjaa missä oikeasti opettaja kuulisi miten mieleni yhdistää rekisterinumeron IMB sanaan imbesilli. Minkä jälkeen kielteinen halu saa aikaan vanhan koneen kaltaisesti ajatuksen missä opettaja todella tietää ajatukseni reaaliajassa!
-.-
Nyt haluni päihtyä ja kuulua ryhmään menivät hankalasti ristiriitaan.
Musta tuntuu melkein koko ajan että joku tietää ajatukseni (muttei silloin kun voin keskittyä kirjoittamiseen). Ujostuttaa, olen ihan kuin tyttö.
-.
Jätin vanhat kaverit ja jätin vahingossa kaikki jooga-[piirien] tärkeät ihmiset koska psykoosin alkaminen sai aikaan uskomattoman vastustusreaktion henkisiin tapahtumiin.
Sehän on aika outoa kun muut kuulevat puhelimeni herätyskellon värinän vaikka he ovat eri asunnossa. Joskus mielessäni on sellainen tunne.
Ne äänet vaatii tunnetasolla että olisin myötätuntoinen muiden vääristä / taitamattomista teoista. Eikä se ole järkeävää.
Nyt kun istuu Hesan junassa niitä häiritseviä ajatuksia nousee jatkuvasti. Tässä tilanteessa ei voi soveltaa meditaatiota. Mantraa ehkä voisi..
//ristiriita.. Pystyvätkö muut täällä ulkomaailmassa ajatuksissaan menemään minne minä voin? Ja jos se on heille nopeampaa, muistettavampaa ja ei-ahdistavaa niin mikä muuten olisin kuin krapulainen yksineläjä..
Voihan se olla että ne aivot operoivat ihan hullulla tavalla. Tietämättömyyden takia.
Mutta jos yritän näyttää rauhalliselta näytän varmaan ylimieliseltä koska näyttää etten myötäelä muiden kokemusta.
Onko omia arvoja liian hankala kuvailla yksinkertaisesti? Esim.. Ei täältä kaupungista ole kiire pois, silti täällä on paljon mahdollisuuksia myös seota yhteensattumiin, kävellä spåran alle ja olla yleisesti ottaen pitää huomio mielen ajattelun luomissa tunnehäiriöissä.
Kun ne ovat negatiivisia tunteita jotka nousevat siitä, että olen sekaisin - niillä ei ole mitään todellisuuspohjaa missä oikeasti opettaja kuulisi miten mieleni yhdistää rekisterinumeron IMB sanaan imbesilli. Minkä jälkeen kielteinen halu saa aikaan vanhan koneen kaltaisesti ajatuksen missä opettaja todella tietää ajatukseni reaaliajassa!
-.-
Nyt haluni päihtyä ja kuulua ryhmään menivät hankalasti ristiriitaan.
Musta tuntuu melkein koko ajan että joku tietää ajatukseni (muttei silloin kun voin keskittyä kirjoittamiseen). Ujostuttaa, olen ihan kuin tyttö.
-.
Jätin vanhat kaverit ja jätin vahingossa kaikki jooga-[piirien] tärkeät ihmiset koska psykoosin alkaminen sai aikaan uskomattoman vastustusreaktion henkisiin tapahtumiin.
Kommentit
Lähetä kommentti