Autisti sanoi
Miten joku voi unohtaa elämänhallinnan taidon, niin että se katoaa melkein yhdessä yössä?
Accept, off-putting, tornado, toimittaja
Mä näin unta, että . .. ... itsenäinen salki
Kato nyt tätä jätkää. Kato mua.. Ei must oo mitään hyötyä kenellekään...
Kohta tulee kuolema. Toi aika on vain illuusio. Se on tässä ihan minä hetkenä tahansa.
-.- -.- -.-
Kun se prioriteetti harjoittelussa oli minulle, etten tahdo seurata sokeasti .. Toisin sanoen tein päätöksen missä jätän harjoituksen tekemättä jos tuntuu etten tiedä mitä olen tekemässä. Tämä liittyy myös johonkin täydellisyyden tavoitteluun siinä mielessä, etten halua rahaa enkä mainetta. Esimerkiksi zazenissa edistyminen on omasta mielestäni kognitiivisen (vapauttavan) tiedon soveltamista zen-harjoituksen aikana. En minä ala istumaan tuntitolkulla koska hiukan ahdistaa. Vaan jatkan istumista niin kauan kuin sen hetkinen data sallii. Jos on vihaa torjunnassa, koska hermosto on epätasapainossa / kun etsin seuraavaa. Lähden aina tälle linjalle !! Who knows the fuck?
-.-
Vad för gimma för åld gamma?
Ehkä sä haet tarkoitus tosi; 10 vuotta vanhempi poikakaveri. Heitä mut bussipysäkin sisäseinää päin - koirallakin on enemmän vaistonvaraista muista huolehtimista kuin minulla.
-.-
Se kuntouttava työtoiminta, se mun ehdollistuminen siihen meinikiin. Se oli ansa. Se oli aina se työ mikä oli kasvattanut mun energiavaroja. Mun kroppa oli tottunut siihen että saan energiaa siitä työnteosta. Mut se energia oli täysin suuntaamatonta. Se ei johtanut mihinkään muuhun kuin tarpeeseen saada se sama energia uudelleen hermojärjestelmään pärisemään. Kesti pari kk ja hitosti rauhoittumista, että tilanne palasi (johonkin mitä voisi kutsua) ennalleen. Julmasti huvittuneena; tervemenoa eläkeputkeen. Sitä paitsi siellä oli vallalla sellainen moraalinen relativismi, että heikompaa hirvittää. Piti koko ajan olla extra-tarkkana; torju ideologia, älä kiroile, pysy välinpitämättömänä muiden virheille jne. Ja vaikka kyse olikin vain 2x 4h/viikko, niin kyllä se vaan vähitelleen alkoi vaikuttamaan omaan ajatteluun ja elintapoihin NEGATIIVISESTI. Avo-hoitopotilaana minulla on päivittäin muutenkin kädet täynnä töitä pitää tilannettani optimaalisena, koska sekään ei ole lopulta kuin tyydyttävä ratkaisu.
Toisin sanoen en pysty tekemään töitä näennäisesti terveiden ihmisten kanssa, jotka eivät tunnista psyyken ongelmia. Nyt alkaa mennä siihen sairaudentunnottomuus skitsofrenia-osastolle. Tahdoin ilmaista sen, etteivät sitä edes pajaohjaajan ominaisuudessa toimivat pysty kunnolla ymmärtämään, mitä on olla sekaisin 24/7. Eli jatkuvasti vainoharhainen ja masentunut. Kykenemätön oma-aloitteisuuteen, lamaantunut kertomaan ongelmistaan. Voisi jopa sanoa että mentaalisesti traumatisoitunut. Eikä psykiatrisen sairaanhoitajan päällekäyvä elintapoihin puuttuminen ja ongelmiin keskittyvä ote auttanut mitään, päinvastoin. Siitä tuli kauhea olo kun ei saanut omaa ääntä kuuluviin eivätkä sanani siinä huoneessa vaikuttaneet ollenkaan todelta. Kolmen tapaamiskerran perusteella sanon, että se oli ihan pelkkää pintapuolista havainnointia.
Enkä minä siitä työnteosta mitään henkistä kohoamista odottanutkaan. Mutten degeneraatiotakaan. Et kato kun minähän näen itseni hyvin edistyneenä ja synneistäni puhdistuneena. Jopa siinä määrin, etten suostu puhumaan muille -koska he tietävät jo kaiken mitä minäkin- niin sanotusti. Ja tyhmintä on puhua itsestään selvyyksistä. Tätä on hankala selittää suoralta kädeltä ilman raskasta tekstin editointia. Eli siis koen ehkä 60 % ajatuksistani sellaisina että joku muu tietää ne reaaliajassa. Tästä johtuen en sosiaalisessa tilanteessa pysty arvioimaan, enkä näin ollen kertomaan asioita sellaisella tavalla joka on toiselle täysin ymmärrettävä puheenvuoro. Vitun autismi, nehän luulee just et "me molemmat tiedetään se, minkä pelkästään minä tiedän."
Accept, off-putting, tornado, toimittaja
Mä näin unta, että . .. ... itsenäinen salki
Kato nyt tätä jätkää. Kato mua.. Ei must oo mitään hyötyä kenellekään...
Kohta tulee kuolema. Toi aika on vain illuusio. Se on tässä ihan minä hetkenä tahansa.
-.- -.- -.-
Kun se prioriteetti harjoittelussa oli minulle, etten tahdo seurata sokeasti .. Toisin sanoen tein päätöksen missä jätän harjoituksen tekemättä jos tuntuu etten tiedä mitä olen tekemässä. Tämä liittyy myös johonkin täydellisyyden tavoitteluun siinä mielessä, etten halua rahaa enkä mainetta. Esimerkiksi zazenissa edistyminen on omasta mielestäni kognitiivisen (vapauttavan) tiedon soveltamista zen-harjoituksen aikana. En minä ala istumaan tuntitolkulla koska hiukan ahdistaa. Vaan jatkan istumista niin kauan kuin sen hetkinen data sallii. Jos on vihaa torjunnassa, koska hermosto on epätasapainossa / kun etsin seuraavaa. Lähden aina tälle linjalle !! Who knows the fuck?
-.-
Vad för gimma för åld gamma?
Ehkä sä haet tarkoitus tosi; 10 vuotta vanhempi poikakaveri. Heitä mut bussipysäkin sisäseinää päin - koirallakin on enemmän vaistonvaraista muista huolehtimista kuin minulla.
-.-
Se kuntouttava työtoiminta, se mun ehdollistuminen siihen meinikiin. Se oli ansa. Se oli aina se työ mikä oli kasvattanut mun energiavaroja. Mun kroppa oli tottunut siihen että saan energiaa siitä työnteosta. Mut se energia oli täysin suuntaamatonta. Se ei johtanut mihinkään muuhun kuin tarpeeseen saada se sama energia uudelleen hermojärjestelmään pärisemään. Kesti pari kk ja hitosti rauhoittumista, että tilanne palasi (johonkin mitä voisi kutsua) ennalleen. Julmasti huvittuneena; tervemenoa eläkeputkeen. Sitä paitsi siellä oli vallalla sellainen moraalinen relativismi, että heikompaa hirvittää. Piti koko ajan olla extra-tarkkana; torju ideologia, älä kiroile, pysy välinpitämättömänä muiden virheille jne. Ja vaikka kyse olikin vain 2x 4h/viikko, niin kyllä se vaan vähitelleen alkoi vaikuttamaan omaan ajatteluun ja elintapoihin NEGATIIVISESTI. Avo-hoitopotilaana minulla on päivittäin muutenkin kädet täynnä töitä pitää tilannettani optimaalisena, koska sekään ei ole lopulta kuin tyydyttävä ratkaisu.
Toisin sanoen en pysty tekemään töitä näennäisesti terveiden ihmisten kanssa, jotka eivät tunnista psyyken ongelmia. Nyt alkaa mennä siihen sairaudentunnottomuus skitsofrenia-osastolle. Tahdoin ilmaista sen, etteivät sitä edes pajaohjaajan ominaisuudessa toimivat pysty kunnolla ymmärtämään, mitä on olla sekaisin 24/7. Eli jatkuvasti vainoharhainen ja masentunut. Kykenemätön oma-aloitteisuuteen, lamaantunut kertomaan ongelmistaan. Voisi jopa sanoa että mentaalisesti traumatisoitunut. Eikä psykiatrisen sairaanhoitajan päällekäyvä elintapoihin puuttuminen ja ongelmiin keskittyvä ote auttanut mitään, päinvastoin. Siitä tuli kauhea olo kun ei saanut omaa ääntä kuuluviin eivätkä sanani siinä huoneessa vaikuttaneet ollenkaan todelta. Kolmen tapaamiskerran perusteella sanon, että se oli ihan pelkkää pintapuolista havainnointia.
Enkä minä siitä työnteosta mitään henkistä kohoamista odottanutkaan. Mutten degeneraatiotakaan. Et kato kun minähän näen itseni hyvin edistyneenä ja synneistäni puhdistuneena. Jopa siinä määrin, etten suostu puhumaan muille -koska he tietävät jo kaiken mitä minäkin- niin sanotusti. Ja tyhmintä on puhua itsestään selvyyksistä. Tätä on hankala selittää suoralta kädeltä ilman raskasta tekstin editointia. Eli siis koen ehkä 60 % ajatuksistani sellaisina että joku muu tietää ne reaaliajassa. Tästä johtuen en sosiaalisessa tilanteessa pysty arvioimaan, enkä näin ollen kertomaan asioita sellaisella tavalla joka on toiselle täysin ymmärrettävä puheenvuoro. Vitun autismi, nehän luulee just et "me molemmat tiedetään se, minkä pelkästään minä tiedän."
Kommentit
Lähetä kommentti