Ei enää kahvia kitooo

Näin siinä voi tosiaan käydä jos on parisen kk ilman kofeiinia (almost). Että se energiataso vaan nouseekin enemmän kuin uskalsi odottaa - ja varsinkin kun tekee henkisiä harjoituksia. Ei vaan kiinnosta pärinät, ja se lähtee laskeutumaan siitä. Iloenergian tila tasoittuu & ikään kuin jää pysyvästi korkeammalle levelille, josta se sitten vielä hitaasti alkaa kavuta.

Että periaatteessa se kofeiini on kahden alimman aivopiirin negatiivinen takaisinkytkentä-huume*. Hyvää talvihuomenta!

Myrkyttääkö vodka kykyni rationalisoida tilanne, vai ajaako sen himo minut ahneuteen ja juoppohulluuteen? Koska jos se on vain tilapäinen

Sillä tuota noin, on ymmärrettävä mitä tarkoittaa Tiibetin Buddhalainen heitto: Vihollista täytyy pitää arvokkaana, mistä seuraa lopulta väittämä - olen onnellisempi / en olisi näin viisas ilman vihollista. Ei tota noin voi sanoa. Lol. Anyway tuossa oli yksi mieleni assosiaatio asiaan joka on tietysti pinnallisesti arvioituna epälooginen; eli en voi olla onnellinen ilman vihollista. Mutta se on oikeestan en voi... ...ilman ongelmia. Oiskohan se ollut sittenkin ihan simply: "olen oppinut paljon siitä että minulla on vihamiehiä."

Kaksi aiempaa kappaletta olivat rationalisoimisen prosessi, joka pitkään jatkuneen alkoholin käytön seurauksena oli paras (ilman editointia**) selitys kertoa siitä mitä äsken tapahtui, jonka pystyn suoralta seisomalta kirjoittamaan. Että tota nii. Mitäs sulle?

*Kahdeksan aivopiirin malli kirjasta Prometheus Nousee, Robert A. Wilson. Kirjan kääntäjän Henri Vistbackan suorana lähetyksenä julkaistu Perttu Häkkisen radio-ohjelma Ylen Areenassa. Link.
**Oho. Editoin hiukan, vain pari sanaa alusta.